lauantai 20. maaliskuuta 2021

Jotain vihreää, kauriita ja pöllö

 


Jotain sentään olen saanut itämään, kultahelokit lähtivät hyvin ja samoin myöhemmin kylvetyt samettikukat (kylvän niistä osan aina aikaisemmin). Orvokinsiemenistä ei itänyt yksikään, missä lie vika? 

Tomaattien eka erä kylvetty, nyt odotellaan alkuja. Myös joitakin kylmäkäsittelyä kaipaavia kylvin ja kävin peittämässä hankeen; sinne meni kähröjä, törmäkukkaa, akileijaa ja kultasade, jonka siemenet ovat tosin muutaman vuoden takaa.


Nämä tyypit! Minulla on heihin kehittynyt  viha-rakkaussuhde. Ovat niin kauniita, mutta puutarhaihminen ei voi olla myös heitä hieman vihaamatta, ainakin silloin, kun huomaa tuhoja tehdyn.

Ekoina vuosina tässä oli vain yksi kulkija, joka luikki pian karkuun, kun vähänkin kuuli ääntä. Nyt heitä on parhaimmillaan ollut tässä 7 porukka, jotka pikkuisen siirtyvät kauemmas ja tulevat heti takaisin, kun kokevat häiriön poistuneen.

Makkarin ikkunasta otettu kuva, mustikan varvut menevät parempiin suihin



Vuorenkilvet ovat maistuneet, samoin jopa marjakuusen alaoksat. Ei tarvitse myöskään toiseen alppiruusuun odottaa kukkia tänä vuonna. Huokaus.


Tämä tyyppi ei sen sijaan tehnyt tuhojaan, kunhan päivysti, josko lintulaudan alle sattuisi myyrä tai hiiri tulemaan. Ne saakin viedä mun puolestani mennessään. Pöllö on kyllä lumoava lintu, olisin voinut tuijotella sitä kyllä koko päivän. Viirupöllöksi olin tunnistavani.

Pöllön myötä toivotan teille rattoisaa viikonloppua, pysykäähän terveinä ja pitäkää puutarhaunelmat kirkkaina, kohta se kesä sieltä tulee!



3 kommenttia:

  1. Vau, pöllö. Ne ovat mahtava ilmestys!

    VastaaPoista
  2. Pöllöä ei ihan joka päivä omassa pihassa näekään. Hieno!
    Voi, miten ihanasti kisuli venyttelee. Taitaa nauttia lämpimästä paikasta.
    Peuroista on meillekin tullut viheliäinen vaiva. Alkuvuosina niitä ei nähnyt täällä koskaan, nyt kulkevat jatkuvasti ihan pihapiirissä ja viime keväänä popsivat tulppaanit ja muut sipulikukat. Mitä eivät syöneet, kiskoivat irti maasta. Raivostuttavia elukoita.

    VastaaPoista
  3. Hieno katsella tuollaista lintua näinkin läheltä sitä harvoin saa kokea. Peurat ja kauriit on kyllä maanvaiva myös täällä meillä. Nuo marjakuuset on kyllä juurikin niiden herkkua niitä mitkä eivät ole aidatun puutarhan puolella on joka vuosi syöty puoleen väliin asti alhaalta ja ne on sentään melkein kaksimetrisiä.

    VastaaPoista

Jotain vihreää, kauriita ja pöllö

  Jotain sentään olen saanut itämään, kultahelokit lähtivät hyvin ja samoin myöhemmin kylvetyt samettikukat (kylvän niistä osan aina aikaise...