lauantai 30. tammikuuta 2021

Siemeniä, siemeniä...

 


Ensimmäinen siementilaus saapui ja lisäksi niitä on tarttunut mukaan marketista. Nekku tarkisti, että ovat varmasti laadukkaita.


Vielä joutuu odottamaan puutarhahommiin pääsyä, mutta aina voi haaveilla.


Ekaa kertaa otin kokeiluun nämä turvenapit. Saa nähdä, miten kasvatus onnistuu.


Orvokkeja niihin nappeihin uppos ja samoin kultahelokkia.


Ja pitihän sitä pari tomaatinsiementäkin laittaa, ihan vaan kokeeksi, vaikka tiedän, että on vielä tomaateille varhaista.



Vierailevat tähdet, eli metsäkauriit. Onneksi ovat jättäneet toistaiseksi rauhaan puut ja pensaat, tuolla lintujen lyhteellä ne käyvät. Voi olla, että suojauksia täytyy parannella puutarhan puolella.

Toivotan teille kaikille ihanaa viikonloppua ja kauniita puutarhaunelmia.









sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Takaisin blogimaailmaan

 Olen kaivannut multaa kynsien alle, ei vain ole ollut oikein jaksamista koko hommaan. Työt ovat verottaneet tekijäänsä ja opiskelu työnohella sitäkin enemmän. Rikkaruohot ovat käyttäneet tilannetta hyväkseen, joten ensi kesänä sen tunnen nahoissani. Ja arvatkaas mitä? Pitkästä aikaa oikein odotan tuon viidakkoni kimppuun hyökkäämistä! 

Aikaisemmin olen kirjoittanut blogeja Mustankissan tytär ja Mirrinminttua ja kissanhäntiä, mutta en päässyt niitä enää elvyttämään, joten ajattelin sitten aloittaa tämänkin homman ihan alusta. Mirrinminttua ja kissanhäntiä oli puutarhapäiväkirjani, ja tästä uudesta Mirrinminttua emalipannussa tulkoon sitten uusi sellainen. Tuskin vältytte muultakaan minulle tärkeältä, kuten lankojen värjäyksestä (tosin niihin materiaalia löytyy myös puutarhasta ja sen reunoilta), käsitöiltä ja vanhoilta esineiltä.

Olisi hauskaa, jos joku vanhoista lukijoistani vielä löytäisi tänne, mutta uudetkin ovat tervetulleita. Ja nyt kun selasin vanhaa blogiani, huomasin, miten paljon merkitystä sillä on päiväkirjana ja innostuttajana. Niinpä kirjoitan ja tallennan omaksi ilokseni, mutta iloitsen myös siitä, jos pystyn jollekin toiselle jonkin idean antamaan.

Ehkä muistatte vielä puutarha-apulaiseni Nekun, Leevin ja Taavin? He sulostuttavat elämääni edelleen ja tulette varmasti tapaamaan heitä myös täällä blogissani.

Nekku

Taavi ja Leevi


Puutarhafilosofiani on vähän kuin minä; vähän sinne päin. Ei pidä ottaa mitään niin vakavasti, eikä luulla asioiden olevan ydinfysiikkaa. Niin kauan kuin on mukavaa, sillä mennään. Jos joku nätti rikkaruoho kasvaa hyvin ja silmää miellyttää, olkoon paikoillaan. Rappioromantiikka on kaunista ja kierrätys on kunniaa.

Tervetuloa seuraamaan tätä blogiani, joka päivittyy silloin kun siltä tuntuu.😊

Muisto kesästä 2020.


Jotain vihreää, kauriita ja pöllö

  Jotain sentään olen saanut itämään, kultahelokit lähtivät hyvin ja samoin myöhemmin kylvetyt samettikukat (kylvän niistä osan aina aikaise...