Jotain vihreää, kauriita ja pöllö

 

Jotain sentään olen saanut itämään, kultahelokit lähtivät hyvin ja samoin myöhemmin kylvetyt samettikukat (kylvän niistä osan aina aikaisemmin). Orvokinsiemenistä ei itänyt yksikään, missä lie vika? 

Tomaattien eka erä kylvetty, nyt odotellaan alkuja. Myös joitakin kylmäkäsittelyä kaipaavia kylvin ja kävin peittämässä hankeen; sinne meni kähröjä, törmäkukkaa, akileijaa ja kultasade, jonka siemenet ovat tosin muutaman vuoden takaa.

Nämä tyypit! Minulla on heihin kehittynyt  viha-rakkaussuhde. Ovat niin kauniita, mutta puutarhaihminen ei voi olla myös heitä hieman vihaamatta, ainakin silloin, kun huomaa tuhoja tehdyn.

Ekoina vuosina tässä oli vain yksi kulkija, joka luikki pian karkuun, kun vähänkin kuuli ääntä. Nyt heitä on parhaimmillaan ollut tässä 7 porukka, jotka pikkuisen siirtyvät kauemmas ja tulevat heti takaisin, kun kokevat häiriön poistuneen.

Makkarin ikkunasta otettu kuva, mustikan varvut menevät parempiin suihin

Vuorenkilvet ovat maistuneet, samoin jopa marjakuusen alaoksat. Ei tarvitse myöskään toiseen alppiruusuun odottaa kukkia tänä vuonna. Huokaus.

Tämä tyyppi ei sen sijaan tehnyt tuhojaan, kunhan päivysti, josko lintulaudan alle sattuisi myyrä tai hiiri tulemaan. Ne saakin viedä mun puolestani mennessään. Pöllö on kyllä lumoava lintu, olisin voinut tuijotella sitä kyllä koko päivän. Viirupöllöksi olin tunnistavani.

Pöllön myötä toivotan teille rattoisaa viikonloppua, pysykäähän terveinä ja pitäkää puutarhaunelmat kirkkaina, kohta se kesä sieltä tulee!

Siemeniä, siemeniä...

 

Ensimmäinen siementilaus saapui ja lisäksi niitä on tarttunut mukaan marketista. Nekku tarkisti, että ovat varmasti laadukkaita.

Vielä joutuu odottamaan puutarhahommiin pääsyä, mutta aina voi haaveilla.

Ekaa kertaa otin kokeiluun nämä turvenapit. Saa nähdä, miten kasvatus onnistuu.

Orvokkeja niihin nappeihin uppos ja samoin kultahelokkia.

Ja pitihän sitä pari tomaatinsiementäkin laittaa, ihan vaan kokeeksi, vaikka tiedän, että on vielä tomaateille varhaista.

Vierailevat tähdet, eli metsäkauriit. Onneksi ovat jättäneet toistaiseksi rauhaan puut ja pensaat, tuolla lintujen lyhteellä ne käyvät. Voi olla, että suojauksia täytyy parannella puutarhan puolella.

Toivotan teille kaikille ihanaa viikonloppua ja kauniita puutarhaunelmia.

Muistoja kesästä

Joskus sitä vain yllättyy iloisesti ihan yllättäen. Selasin vanhoja puutarhalehtiä, joita sain työkaveriltani, ja siellä oli juttu Porvoon Engelin puistosta. Minulla on puutarhassani kaunis vaaleanpunainen Idänunikko, ja jutusta selvisi, että se onkin vallan kuninkaallista sukua, Ruotsin prinsessa "Princess Victoria Louise". Ai mistäkö voin olla varma asiasta? No siitä, että olen omin pikku kätösin kerännyt siemenet kyseisestä kasvista ja kasvattanut taimet, jotka olen istuttanut. Riemastuttava löytö näin tammikuussa!

Kaunis Princess Victoria Louise

Mietin, mitä uutta puutarhaani tuli viime kesänä, koska jotain pientä sitä aina saa aikaiseksi, vaikka olisikin vähän hitaalla. Eikä kaikkeen aina tarvita minuakaan, sillä mieheni teki hienon portin puutarhaani.

Viime kesänä myös kähröt olivat aivan innoissaan ja kukkivat ehkä kauniimmin kuin koskaan aiemmin.

The President

Piiu

Takaisin blogimaailmaan

 Olen kaivannut multaa kynsien alle, ei vain ole ollut oikein jaksamista koko hommaan. Työt ovat verottaneet tekijäänsä ja opiskelu työnohella sitäkin enemmän. Rikkaruohot ovat käyttäneet tilannetta hyväkseen, joten ensi kesänä sen tunnen nahoissani. Ja arvatkaas mitä? Pitkästä aikaa oikein odotan tuon viidakkoni kimppuun hyökkäämistä! 

Aikaisemmin olen kirjoittanut blogeja Mustankissan tytär ja Mirrinminttua ja kissanhäntiä, mutta en päässyt niitä enää elvyttämään, joten ajattelin sitten aloittaa tämänkin homman ihan alusta. Mirrinminttua ja kissanhäntiä oli puutarhapäiväkirjani, ja tästä uudesta Mirrinminttua emalipannussa tulkoon sitten uusi sellainen. Tuskin vältytte muultakaan minulle tärkeältä, kuten lankojen värjäyksestä (tosin niihin materiaalia löytyy myös puutarhasta ja sen reunoilta), käsitöiltä ja vanhoilta esineiltä.

Olisi hauskaa, jos joku vanhoista lukijoistani vielä löytäisi tänne, mutta uudetkin ovat tervetulleita. Ja nyt kun selasin vanhaa blogiani, huomasin, miten paljon merkitystä sillä on päiväkirjana ja innostuttajana. Niinpä kirjoitan ja tallennan omaksi ilokseni, mutta iloitsen myös siitä, jos pystyn jollekin toiselle jonkin idean antamaan.

Ehkä muistatte vielä puutarha-apulaiseni Nekun, Leevin ja Taavin? He sulostuttavat elämääni edelleen ja tulette varmasti tapaamaan heitä myös täällä blogissani.

Nekku

Taavi ja Leevi

Puutarhafilosofiani on vähän kuin minä; vähän sinne päin. Ei pidä ottaa mitään niin vakavasti, eikä luulla asioiden olevan ydinfysiikkaa. Niin kauan kuin on mukavaa, sillä mennään. Jos joku nätti rikkaruoho kasvaa hyvin ja silmää miellyttää, olkoon paikoillaan. Rappioromantiikka on kaunista ja kierrätys on kunniaa.

Tervetuloa seuraamaan tätä blogiani, joka päivittyy silloin kun siltä tuntuu.😊

Muisto kesästä 2020.